Tässä päivänä muutamana olen antanut ajatusteni kulkea ja niputtaa yhteen kuluneen vuoden kokemuksia, voidakseni tiivistää muutamalla sanalla sen, mitä uutta reppuuni on kertynyt, ja nimenomaan uusien ihmisten kohtaamisen tai keskustelun sekä lyhyeen tai hyvin lyhyeen päättyneiden tilanteiden ansioista.
Alkuun tilinpäätös muodostui listaksi piirteitä, mitä en ainakaan tulevaisuudeltani halua. Sittemmin lista muuttui jonoksi ominaisuuksia, mitä elämäni miehestä haluaisin löytää, jotta hän olisi sitä, mitä etsin. Erään ystäväni silmät pyörähtivät ympäri ainakin sen 360 astetta tuossa eilen illansuussa, kun kerroin, että voin jälleen lisätä yhden ominaisuuden tuohon vaateiden listaan. Kiitos siitä katseesta, tunnistat varmasti itsesi, jos tätä kirjoitusta luet. Katseesi ansiosta huomasin ymmärtää, että ei sellaista miestä olekaan, joka
vaatimukseni täyttäisi, paitsi ehkä unelmissani, jotka nekään eivät aina kestä päivänvaloa. Ha-ha!
Tuolla ystävälläni on hämmentävä taito kysyä sopivassa kohdassa juuri oikeita kysymyksiä, jotka yleensä auttavat minua pääsemään elämässäni eteenpäin - ennemmin tai myöhemmin. Tällä kertaa otin sen askeleen yllättävänkin nopeasti, sillä joskus aikaisemmin olen vastustanut hänen lausumaansa suuren hämmennyksen vallassa, jopa usean kuukauden ajan, vain voidakseni myöhemmin myöntää hänen osuneen jälleen kerran oikeaan.
Yön jälkeen siis, tänä aamuna ymmärsin tuon katseen merkityksen, ja oivalsin, että enhän minä sentään voi listata vaatimuksia toiselle - silloinhan palaisin johonkin menneeseen, enkä ottaisi mitään opikseni olleesta ja särkyneestä. Niinpä yritin löytää käänteisesti, itseäni ja omaa "etuani" kuitenkaan väheksymättä, vastauksia kysymykseen, miten haluan voida tulevaisuudessa, ja miten toinen ihminen voisi tuoda siihen jonkinlaisen lisäarvon, mitään minulta pois ottamatta. Listan pituudesta en ole aivan varma, että tuleeko siinä mainituksi kaikki oleellinen, mutta tässä vaiheessa tuntuu mukavalta osata sanoa "ääneen" joitakin asioita. Melkein voisin hieman röyhistää rintaani, taidan sittenkin olla edes pienesti kehityskelpoinen, ainakin teoriassa!
Mutta siihen yhteenvetoon: Nyt ja tulevaisuudessa haluan voida vähintäänkin näin hyvin, kuin nyt voin, toivottavasti vielä himpan verran paremmin. Toivon, että ihminen, jonka kanssa elämäni jaan, saa minusta esiin sen kaiken hyvän, mitä tiedän minussa asuvan: valoisuuden, elämänilon, kyvyn hullutella ja pitää hauskaa, taidon käyttäytyä hyvin ja kohteliaasti, halun tehdä hyvää pyyteettömästi, innon käydä keskusteluja yhteiskunnallisesti ajankohtaisista aiheista sekä tarpeen rakastaa ja tulla rakastetuksi, helliä ja tulla hellityksi, arvostaa ja tulla arvostetuksi, kunnioittaa ja tulla kunnioitetuksi ja lisäksi antaa ja ottaa vastaan. Toivon myös, että uusi parisuhde vahvistaa entisestään minussa rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä ja suvaitsevaisuutta, mutta myös armollisuutta sekä itseä että toisia kohtaan. Parhaimmillaan uudessa parisuhteessa ei tarvitsisi vaatia, odottaa tai pelätä, vaan se syntyisi kahdesta ihmisestä ikäänkuin itsestään, ja saisi voimansa heidän välisestä energiastaan, siitä intensiivisestä kahden välisestä hyvinvoinnista, mitä ihmissuhde kauneimmillaan on.
JK:
Jos mä olisin mun mies <3 (Suvi Teräsniska)
