Se on täällä taas: pelko. Riita paljasti ikävät muistot, nosti pintaan jo kuopatun, palautti mieleen, miksi ja miksi ei. Kuva tulevaisuudesta mureni pieniksi sirpaleiksi ja tummui synkiksi pilviksi taivaalle.
Joskus tyhjä voi olla tosi tyhjä. Ja särkynyt sydän itkee suuria kyyneleitä. Musta ei taidakaan olla tähän. Näkymätön käsi kiskoo mua johonkin, pois tästä. Ja sydän itkee. Se itkee päivästä toiseen eikä saa lohdutusta haluamallaan tavalla. Olen onneton, hyvin onneton.
